Jatketaan perusteilla, eli esittelyssä tällä kertaa pyöräkaista. Pyöräkaistan erottaa pyörätiestä mm. se, että kaista on ajoradalla eikä jalkakäytävällä. Nykyisin kaikki Berliinin uudet pyöräväylät toteutetaan lähtökohtaisesti kaistoina, sillä asioista päättävissä elimissäkin on tajuttu, että pyöräilyn ja jalankulun ahtaminen samaan tilaan on epäkäytännöllistä molempien kannalta. Ja onhan se myös paljon halvempaa maalata viiva katuun kuin pelata eri värisillä asfalteilla ja panna teiden rakentamisesta vastaavan viraston duunarit käsityönä nakuttelemaan noppakivirivistöjä jalkakäytävälle.
Pyöräkaista on periaatteessa äärimmäisen simppeli juttu: maalataan katuun kaista, joka on tarkoitettu vain polkupyörille. Totetutus voidaan kuitenkin hoitaa usealla eri tavalla, joista toiset ovat parempia kuin toiset. Hyvä pyöräkaista on silloin, kun se kulkee loogisesti suoraan eteenpäin tekemättä turhia mutkia. Huono se on mm. silloin, kun sen tukkiminen on tehty autoilijoille liian helpoksi.
Berliinissä pyöräkaistat ovat useimmiten pysäköityjen autojen vasemmalla puolella. Se on ihan toimiva ratkaisu, mutta huono puoli on se, että pyöräilijä joutuu jatkuvasti olemaan varuillaan parkkeeratuista autoista avautuvien ovien takia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pyöräilijä joutuu ajamaan kaistan keskellä tai jopa vasemmassa laidassa ja ohittavat pyöräilijät joutuvat koukkaamaan ajoradan puolelta. Lisäksi pysäköimässä olevat tai liikkeelle lähtevät autot sekä berliiniläisautoijoiden tapa pysähtyä pyöräkaistalle tekevät matkanteosta ajoittain hyvinkin poukkoilevaa.
Hyvä ratkaisu tähän olisi rakentaa pyöräkaista suoraan jalkakäytävän vasemmalle puolelle (ajoradalle!) ja jos parkkipaikkoja on pakko olla, sijoittaa ne pyöräkaistan ja (auto)kaistojen väliin. Tämä tyyli on käytössä mm. Köpiksessä, jossa bonuksena vielä ajoradan ja pyöräkaistan tasoerottelu.
Tätä järjestelyä näkee Berliinissä kovin vähän enkä oikein tiedä miksi. Jos pyöräilijän ei alituiseen tarvitsisi pelätä yllättäen avautuvia autojen ovia, voisi tämä ajaa aivan kaistan oikeassa laidassa ja ainoastaan ohittavien tarvitsisi stressata pelkääjän paikalla istuvien holtittomia ovien aukomisia.
Risteyksissä pyöräkaista jatkuu risteyksen yli selkeästi merkittynä. Risteysjärjestelyjä on monenlaisia mutta perustapauksessa pyöräilijöiden pysäytysviiva on liikennevaloissa vajaan metrin autokaistojen edellä niin, että väistämisvelvollisen asemassa olevat autoilijat varmasti näkevät antaa polkupyöräilijöille tietä.
Berliiniläinen polkupyöräblogi 
Kiitos tästä blogista! Kuvailemaasi järjestelyyn, jossa parkkipaikat ovat yksisuuntaisen pyöräkaistan vasemmalla puolella, olen törmännyt myös mm. Chicagossa. On hämmentävää, miksei järjestely ole yleisempi: sehän on turvallisempi sekä (parkkeeraavalle tai liikkeelle lähtevälle) autoilijalle että pyöräilijälle. Toisinaan parkkipaikkojen ja pyöräkaistan välissä on diagonaaliviivoin, joskus jopa töyssyin merkattu ”buffer”-alue. Ja kaikki tämä vie saman verran tilaa kuin kaksi autokaistaa ja parkkipaikat, eikä vaadi uudelleenmaalausta kummempia muutoksia infraan!
Odotan innolla esittelyä berliiniläisestä ”Fahrradstrassesta”, kuten vaikkapa Linienstrasse Mittessä. Monesti on sellaisilla tullut ajeltua mutta en ole koskaan oikein ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. ”Normaali” katu, jossa pyöräilijöillä on etuajo-oikeus?
TykkääTykkää
Kiitos kommentista! Otan mielelläni Fahrradstrassen käsitelyyn myöhemmin. Linienstrasse on oiva esimerkki siitä, mitä hyvää mutta myös mitä ongelmia ”polkupyöräkaduissa” on.
TykkääTykkää